Menetysten tuska
Kun tarpeeksi paljon menettää eikä tilalle löydy mitään niin tuskan suuruutta ei voi kirjaimin kuvata. Tuskaa pahempaa tilaa ei enää ole. Ikävä valtaa mielen jokaisen siihen kykenevän solun pesäkkeen, millään ei ole enää mitään merkitystä. Kysymys olemassaolosta ja koko elämästä saa uuden merkityksen. En osaa sanoa mikä se voisi olla, ehkä se on taju totuudesta eli merkityksettömyyden tunteesta. Kuka muka muistaa tai edes tietää sinusta yhtään mitään kolmensadan vuoden kuluttua, tai edes sadan vuoden kuluttua? Ei kukaan! Satunnaisista kovistakin menetyksistä toipuu kohtuullisessa ajassa mutta jos menetyksiä on useita ja varsinkin jos ne osuvat suunnilleen samoihin aikoihin niin ne voimistavat toisiaan. Jokaisella ihmisellä on jossain kohtaa raja jota ei enää kestä. Joillakin ja ehkä minullakin se raja meni jo mutta silti puolikuolleena yritetään puhista ja puuskuttaa menemään. Menetyksiä ei korvaa mikään ellei kyse ole tavarasta tai rahasta. Materian voi korvata uudella tavaral...