Järki vai tunne?
Kumpi voittaa, järki vai tunne kun päätettävänä on liiketoiminnan kehittäminen?
Omassa yrityksessä tunteella on usein voimakkaampi merkitys kuin järkiperäisellä ajattelulla. Yritys on yrittäjälle kuin oma lapsi, josta on tarkoitus kasvattaa menestyvä yritysyhteisön kansalainen. Monien kohdalla kyseessä on varsinainen elämäntyö kaikkine kasvukipuineen. Päivittäistä työtä tehdään vahvalla uskolla omaan liikeideaan ja tunne menestymisen mahdollisuudesta on aito. Isot visiot mielessä ryntäillään markkinoilla kyynärpäät vereslihalla ja ihmetellään miksi kilpailijat sujahtelee ohi vaikka ohituskaistaa ei pitänyt edes olla.
Usein käytännössä yrittäjän kaikki käytettävissä oleva aika menee päivittäisten rutiinien hoitamiseen kun samaan aikaan konsultit toitottavat jatkuvan toiminnan kehittämisen välttämättömyyttä. Ei ole resursseja eikä itsellä virtaa keskittyä kehitystoimiin missään mittakaavassa. Vihdoin konsultin soittaessa, hänelle pitää vastata vanhan virren sanoituksella: "juuri nyt ei ole meille ajankohtaista...". Todellisuudessa rivien välissä sanotaan, että "en ymmärrä miksi pitäisi kehittää koska yritys tuntuu toimivan ihan hyvin tällä hetkellä". Ja vielä yksinkertaistaen: "en ajattele järjellä vaan tunteella". Yritys siis etenee kuin auto joka kulkee syksyn pimeällä ja sateisella voimakkaasti mutkittelevalla tiellä sataaviittäkymppiä lyhyet ajovalot päällä. Näkymä eteenpäin on ainoastaan sen matkan verran jossa ehtii näkemään välähdyksen siitä mihin törmää mutta ennakointiaikaa ei ole tippaakaan.
Ehjää polkupyörää ei kannata korjata. Se sanonta pitää edelleen hyvin paikkansa, mutta polkupyörään on syytä suunnitella laatua parantavia tekijöitä sekä asiakastarpeita vastaavia ominaisuuksia. Paitsi jos ei välitä siitä, että kilpailijat polkevat viuhuen ohi vieden samalla markkinoilta kaikki asiakkaat itselleen. Tunne hyvin toimivasta yrityksestä ei siis riitä taistelussa järkeä vastaan vaan yrityksen pitää selviytyäkseen valmistautua tuottamaan asiakastyytyväisyyttä myös tulevaisuudessa. Pitkän aikavälin kannattavuus aikaansaadaan jatkuvilla järkevästi suunnatuilla kehitystoimilla. Voi hyvin olla, että pian ei tarvita polkupyöriä lainkaan vaan tilalle tulee iPyörä, jolla kuljetaankin virtuaalimaailman pyöräteitä. Yrittäjän pitää olla siis hajulla myös koko liikeideansa suunnan muuttamisesta.
Vaakakuppi keinuu järjen ja tunteen välillä kallistuen helposti kokonaan tunteiden vietäväksi. Yksiselitteistä vastausta ei varmaan ole olemassa vaan sopivasti molempia kuunnellen löytyy tie eteenpäin. Järjellä ratkotaan asiat kylmiin faktoihin perustuen ja tunteella säädetään päätökset mieluisaan suuntaan.
Usein käytännössä yrittäjän kaikki käytettävissä oleva aika menee päivittäisten rutiinien hoitamiseen kun samaan aikaan konsultit toitottavat jatkuvan toiminnan kehittämisen välttämättömyyttä. Ei ole resursseja eikä itsellä virtaa keskittyä kehitystoimiin missään mittakaavassa. Vihdoin konsultin soittaessa, hänelle pitää vastata vanhan virren sanoituksella: "juuri nyt ei ole meille ajankohtaista...". Todellisuudessa rivien välissä sanotaan, että "en ymmärrä miksi pitäisi kehittää koska yritys tuntuu toimivan ihan hyvin tällä hetkellä". Ja vielä yksinkertaistaen: "en ajattele järjellä vaan tunteella". Yritys siis etenee kuin auto joka kulkee syksyn pimeällä ja sateisella voimakkaasti mutkittelevalla tiellä sataaviittäkymppiä lyhyet ajovalot päällä. Näkymä eteenpäin on ainoastaan sen matkan verran jossa ehtii näkemään välähdyksen siitä mihin törmää mutta ennakointiaikaa ei ole tippaakaan.
Ehjää polkupyörää ei kannata korjata. Se sanonta pitää edelleen hyvin paikkansa, mutta polkupyörään on syytä suunnitella laatua parantavia tekijöitä sekä asiakastarpeita vastaavia ominaisuuksia. Paitsi jos ei välitä siitä, että kilpailijat polkevat viuhuen ohi vieden samalla markkinoilta kaikki asiakkaat itselleen. Tunne hyvin toimivasta yrityksestä ei siis riitä taistelussa järkeä vastaan vaan yrityksen pitää selviytyäkseen valmistautua tuottamaan asiakastyytyväisyyttä myös tulevaisuudessa. Pitkän aikavälin kannattavuus aikaansaadaan jatkuvilla järkevästi suunnatuilla kehitystoimilla. Voi hyvin olla, että pian ei tarvita polkupyöriä lainkaan vaan tilalle tulee iPyörä, jolla kuljetaankin virtuaalimaailman pyöräteitä. Yrittäjän pitää olla siis hajulla myös koko liikeideansa suunnan muuttamisesta.
Vaakakuppi keinuu järjen ja tunteen välillä kallistuen helposti kokonaan tunteiden vietäväksi. Yksiselitteistä vastausta ei varmaan ole olemassa vaan sopivasti molempia kuunnellen löytyy tie eteenpäin. Järjellä ratkotaan asiat kylmiin faktoihin perustuen ja tunteella säädetään päätökset mieluisaan suuntaan.
Kommentit
Lähetä kommentti